Punaruskea puusohva. Se lojui äidin mökillä vuosikaudet uutta elämää ja kunnostusta odottamassa. Siinä se nökötti, terassilla, kesät ja talvet, vuosi vuodelta surullisemman näköisenä. Joskus muinoin äiti sitä yritti hioa ja maalata, mutta kun silmän miellyttäminen olisi vaatinut vähän enemmän hommaa kuin mihin sillä kerralla oli aikaa, jäi hanke kerta kerran jälkeen odottamaan.
Kesällä 2016 sohva muutti Laiskan väen silloiseen kotiin, koska "täällähän meillä on tilaa kunnostaa se". Juu, tilaa kyllä, aikaa ei niinkään, joten sohva odotteli vielä vuoden, ennen kuin muutamana sateisena iltana sen kimppuun päästiin. Ensin todettiin, että rakenne vaatinee vähän tukea, ja korvattiin käsinojien alla olevat tukipuut alun perin ikkunalaudaksi meinatusta levystä sahatuilla paloilla. Vanhaa pintaa hioin ja putsailin jonkun verran, melko maltillisesti kuitenkin.
Sen jälkeen värin päättämiseen saatiinkin tuhrattua aika monta aikaa. Entä jos kiiltäväpintaiseksi kirkkaanpunaiseksi? Eikö? No entä mattaharmaa tai valkoinen? Toisaalta mustakin olisi aika kiva.
Lopulta saatiin väri päätettyä ja marssittiin kauppaan. Ensimmäisenä pintaan pohjamaali:
Sitten ensimmäinen kerros päällistä:
Sivulle vedettävä levitysosa on saanut saman käsittelyn, mutta siihen se sitten taas toistaiseksi jäikin. Tarkoitus on korjailla ensimmäisen kerroksen häröt toisella mustalla kerroksella, mutta sopivaa sadepäivää odotellessa saapi nököttää tuollaisena. Näillä sääennusteilla se sopiva sadepäivä saattaa tosin tulla piankin, ainakin toivottavasti nopeammin kuin nämä edelliset vaiheet ovat toisiaan seuranneet.
(Ps. Sohvan takana näkyy yksi tulevista projekteista: takkahuone. Siitä epäilemättä lisää myöhemmin. Suuria suunnitelmia on, ja osin alkua tehtynäkin, mutta lopullinen toteutus venynee ensi vuoden puolelle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti