6.9.2018

Syksyinen puupaniikki

Polttopuut, nuo jokaisen puulämmittäjän auvo ja inhokki.

Tämä ei ole maksettu mainos.

Toukokuun alussa kaadatettiin pihan reunalta pari isoa koivua. Mahtavaa! Ihanaa! Tästä saa ihan ilmaiseksi lämmitys- ja takkatarpeita pitkäksi aikaa! Eihän se vaadi kuin pilkkomisen ja sehän se on hauskaa puuhaa!

Samana päivänä talon isäntä soitti metsästä. "Taisi vähän rusahtaa nilkka. Odotellaan just pelastuslaitosta, kun en pysty kävelemään."


Autenttinen kuvakaappaus
ko. merkinnästä Tilannehuoneessa.

Kun isäntä alkoi jonkin viikon päästä pysyä tolpillaan ilman apuvälineitä, saatiinkin ihan mukavasti rehkittyä puita pätkiksi ja jonkinlaiseen pinoon klapitusta odottamaan. Sitten iski helteet, ja olihan sitä nyt kesällä kaikkea muutakin puuhaa. Mutta eihän tuossa ole kuin nuo pari, tai siis ehkä reilu 10, paksuinta ranganpätkää enää sahattavana, piankos ne siitä palastelee ennen syksyä ja sateita.

Nyt on siis syyskuu, ehkä puolet sahatuista on nyt klapitettu ja kunnolla kuivumaan pinottu, ja ne ehkä reilu 10 paksuinta odottaa edelleen sitä viikonloppua (mahdollisesti monikossa), jolloin on aikaa käydä taas sahan kimppuun. Pitäisiköhän ottaa viikko puunpilkkomisvapaata?

Klapituskeskuksen etäisyys puupinoon
alkaa jo vähän kasvaa.



Ehkä nuo ainakin suojaan kuskattavan kokoisiksi saadaan pätkittyä ennen kuin talvi yllättää lämmittäjän. Toivottavasti.